Miksi opintorahaa pitäisi korottaa?

Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen, toisen asteen opintorahaa ei ole korotettu 12 vuoteen. Mikään muu perustoimeentuloa turvaava etuus ei ole ollut samalla tasolla niin pitkään. Tässä ajassa opintorahan reaaliarvo on laskenut huomattavasti. Korkeakouluopiskelijan opintorahan ostovoima vuonna 1992 vastaa nykyrahassa mitattuna 315 euroa. Jos opintorahaa olisi korotettu ansiotasoindeksin mukaisesti, sen määrän olisi pitänyt vuonna 2004 olla 389 euroa. Mikäli opintorahaan olisi sovellettu eläkkeisiin käytettävää taitettua indeksiä, pitäisi määrän olla noin 359 euroa.

Opintotuki on perustoimeentuloa turvaavista etuuksista selvästi jälkeenjäänein:

Riittävä opintoraha lyhentää opiskeluaikoja, koska opiskelijoiden ei ole pakko tehdä töitä turvatakseen toimeentulonsa, vaan he voivat keskittyä täysipäiväiseen opiskeluun. Opiskeluaikana hankittu työkokemus on arvokasta, mutta opiskelijalla tulisi olla myös mahdollisuus keskittyä opiskeluun. On periaatteellinen kysymys tulisiko yhteiskunnan taata perustoimeentulo opiskelijoille ja säilyttää maksuttomuus opiskelun edellytyksenä.

15 %:n korotuksen jälkeen opintoraha olisi korkeakouluopiskelijoille 297,86 euroa ja toisen asteen opiskelijoille maksimissaan 245,64 euroa.

Kuka haluaa korotusta?

Koko opiskelijakenttä on opintorahan korottamistavoitteen takana. Sinäkin voit osoittaa olevasi mukana yhteisessä rintamassa allekirjoittamalla opintoraha-addressin!

Mukana kampanjassa ovat kaikki valtakunnalliset opiskelijajärjestöt, jotka edustavat yhteensä lähes 500 000 opiskelijaa:
AKAVAn opiskelijavaltuuskunta AOVA
Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf.
Keskustan Opiskelijaliitto ry (KOL)
Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry
Perussuomalaiset Nuoret
Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry
STTK-Opiskelijat ry
Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto – SAMOK ry
Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret ry
Suomen Lukiolaisten Liitto ry (SLL)
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry
Svensk Ungdom, Svenska folkpartiets ungdomsorganisation rf
Vasemmisto-opiskelijat ry
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO)

”Vastahan toissa vuonna korotettiin asumislisää ja lainaa, eikö mikään riitä?”

Asumislisää korotettiin vuonna 2005, mutta asumislisän korotus kattaa vain kohonneita asumiskustannuksia, ei muita elinkustannuksia, joten sillä ei voi perustella opintorahan pysymistä samalla tasolla.

Opintolainankaan korotus ei korvaa opintorahan jälkeenjääneisyyttä. Vaikka opintolainaa korotettiin enemmän kuin elinkustannukset tai ansiotaso ovat nousseet, se ei silti merkittävästi paranna opiskelijoiden toimeentuloa. Opintolaina ei ole suosittu tapa rahoittaa elämistä, vaan opiskelijat mieluummin käyvät töissä kuin nostavat lainaa. Lisäksi lainan oton houkuttelevuus vaihtelee opiskelualoittain, asuinpaikan mukaan ja työllistymisnäkymien mukaan. Vain noin 40 % opintorahaa saavista opiskelijoista nostaa opintolainaa (Kelan tilastot). Lainan takaisinmaksu pelottaa ja lainarahalla eläminen koetaan periaatteellisesti vääräksi. Varsinkin nuoret opiskelijat pelkäävät takaisinmaksua (Opiskelijatutkimus 2003). Byrokraattinen ja hankala opintolainan verovähennysmalli ei ole tehnyt opintolainasta houkuttelevampaa, eli sekään ei ole ratkaisu opiskelijoiden toimeentulo-ongelmiin.

Valtion taholta opintolainaa ei koeta automaattisesti osaksi opiskelijan toimeentuloa. Esimerkiksi opiskelijan sairauspäiväraha lasketaan vain opintorahan perusteella, siinä lainaa ei siis katsota opiskelijan tuloksi. Siten lainamäärän korottamisen ei voida automaattisesti katsoa parantavan opiskelijoiden toimeentuloa.

”Onpa kallista!”

15 % korotus korkeakoulu- ja toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan maksaa noin 67 miljoonaa euroa (eli 0,15 kertaa 447,3 miljoonaa euroa, joka siis on arvioitu opintorahameno vuoden 2006 budjetissa). On totta, että opintorahan korotus tulee kalliiksi, mutta se myös maksaa itsensä takaisin lyhyempinä opiskeluaikoina. Taloudellisen tilanteen parantuminen myös parantaa opiskelijoiden hyvinvointia.

Ikäluokkien ja korkeakoulujen sisäänottomäärien pienentyessä myös opintotukimenot tulevat pienentymään. Lisäksi valtio on tehnyt ylijäämäistä budjettia koko eduskuntakauden, joten on olemassa edellytykset löytää kate 67 miljoonalle eurolle.

Suomen opintotuki on Pohjoismaiden alhaisin

Kokonaismäärältään suomalaisen opiskelijan saama opintotuki on selvästi pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Vielä 10 vuotta sitten suomalainen opintotuki oli tasoltaan hyvää pohjoismaista tasoa. Enimmäismäärien vertailussa Suomi kamppaili mitalisijoituksista. Kuluneen 10 vuoden aikana Tanskassa, Islannissa ja Norjassa opintotukea on korotettu 240 – 310 eurolla kuukaudessa (nimellisin hinnoin), eli vähintään kolmanneksella. Ruotsissakin opintorahoja on korotettu kolmanneksella, mutta lainamäärien leikkaus pienentää enimmäismäärän muutosta, joka on noin 5 %. Ruotsin opintolainojen määriä alennettiin velkaantumisen vähentämiseksi (tiedot Kelan sivuilta).

Opintorahan 15 % korotuksen jälkeenkin suomalainen opintotuki olisi Pohjoismaiden alhaisin. Laina olisi myös edelleen opintotuen elementeistä suurin. Opintorahan osuuden ollessa nykyisellä tasollaan suomalaiset opiskelijat joutuvat täydentämään toimeentuloaan työnteolla. Tulevaisuudestaan ja työllistymisestään epävarma opiskelija ei koe lainaa hyväksi tavaksi rahoittaa elämistään.

”Minun opiskeluaikanani ei ollut muuta tukea kuin opintolaina ja hyvin pärjättiin, miksi teidän muka pitäisi saada vielä lisää?”

Ensinnäkin, maailma on muuttunut. Maailma on muuttunut suurten ikäluokkien opiskeluajoista ja näyttää erilaiselta nykyopiskelijan silmin; korkeakoulututkinto ei enää takaa hyväpalkkaista työpaikkaa eikä inflaatio tule syömään lainoja. Toiseksi, sosiaalitukijärjestelmä on kehittynyt huomattavasti 40 vuodessa, miksi opiskelijoiden pitäisi tässä suhteessa olla eriarvoisessa asemassa muihin nähden?

Yhteiskunnan ja opiskelijoiden etu on, että opiskelijoilla on mahdollisuus valmistua tavoiteajassa, terveinä ja jaksavina. Nykyinen opintotukijärjestelmä ei tätä tue. Useiden eri tutkimusten mukaan suurin osa korkeakouluopiskelijoista elää niukasti, virallisten köyhyysrajojen alapuolella (esim. Opiskelijatutkimus 2003). Joka seitsemäs korkeakouluopiskelija elää alle 400 euron kuukausituloilla, joilla on kustannettava asuminen, opiskelu ja eläminen. Lisäksi noin puolet päätoimisista korkeakouluopiskelijoista täydentää toimeentuloaan käymällä töissä opintojensa ohella.